Aikoinaan lapsena ihastuin mummuni Pionin lasiastiakokoelmaan.
Sitten kotoa maailmalle lähdettyäni aloin pikku hiljaa keräillä Pionin astioita.
Silloin en muista nähneeni kannuja enää myynnissä ollenkaan.
Pionin tuotanto lopetettiin muistaakseni ennen kaksituhattaluvun alkua.
Olisikohan noin 4 vuotta sitten, kun Porvoon Antiikki- ja keräilymessuilta löysin Pionin lasikannun.
Pakkohan se oli ostaa -hinnasta viis.
Koin yllätyksen löytäessäni kesälomamatkalla vanhan kotikaupunkini eräältä kirpputorilta
pienen Pionin kannun!
En tiennyt sellaista olevankaan!
Siinä ne nyt ovat kaunokaiseni!
Ja säilössä ihanassa astiakaapissani.
Kaapin takana näkyvään pyykkikoriin sujautellaan kaikki kierrätykseen menevä kartonki.
Korin päällä on paperikeräyspussi.
Rikkalapiokin sieltä pilkistelee.
Se on jatkuvassa käytössä ja parasta sijoittaa suoraan keittiöön...
Kaikki minut tuntevat tietävät, että astiat ovat heikkouteni!
On varmaan pakko taas jostain pihistää vähän rahaa,
jotta saan ostettua seuraavat unelmieni kohteet!
Tällä kaapissahan on selvästi tilaa ja varsinkin kun sitä väriä ei tällä juuri näy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti